Vesivärit, akvarellikynät ja musta tussi. Koko A6.
Mielessäni pyöri ties miten pitkään pätkä Sirkka Turkan runosta: "Ja niin me olemme jälleen yhdessä pellon kämmenellä, olen luonanne aina, mustikankukan alla, ikuisesti".
Tästä sitten syntyi kuva paperille. Kuvassa tietenkin reilu vuosi sitten kuollut kissani Unski. Ikävä on edelleen kova.
Hei! Liityin lukijaksi. Tervetuloa vastavierailulle uuteen blogiini :)
VastaaPoistahttp://monisuuntaista.blogspot.fi/
Hei, kiva kuulla! Kävin katsomassa sivujasi, tsemppiä kovasti taiteen harjoitteluun! Tekemällä oppii. :)
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista